*

Henri Aitakari Mahdollisen maailman suuntaviivoja

Rahan puute johtaa myös solidaarisuuden puutteeseen

Eurooppaa on totuttu pitämään edelläkävijänä teknologisesti ja taloudellisesti. Näin ei ole enää, ja näyttää siltä, että Euroopan asema käy yhä vaikeammaksi. Suomen hyvinvointivaltion palvelut ovat pitkään olleet ihmettelyn ja ihastelun aiheita muualla maailmassa. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana palveluja on kuitenkin karsittu ja jatkuvasti tuodaan esiin, että niihin ei ole varaa.

Valtiolla ei ole varaa, kunnilla ei ole varaa, kotitalouksilla ei ole varaa. Aika merkilliseltä kuulostaa, kun muistetaan, millaisessa mallissa maa oli viimeisimpien sotien jälkeen, jolloin oli pulaa ja puutetta kaikesta. Tätä nykyistä, täysin tarpeetonta ”rahan puutetta” korvataan sitten ottamalla velkaa yksityisiltä liikepankeilta. Tosiaan, niiltä lainaavat kaikki, niin valtio, kunnat kuin kotitaloudetkin. Edes valtiot EU:ssa eivät voi lainata rahaa omalta keskuspankiltaan. Tämän seurauksena pankit ja rahoitusala hallitsevat valtioita, kuntia ja kotitalouksia.

Tällä hetkellä ei esimerkiksi Suomen eduskunnalla ole oikeastaan mitään päätöksentekovaltaa, ja sitäkään valtaa, mikä sillä olisi, se ei käytä tai käyttää sitä kyseenalaisesti. Laeista 80 % tulee EU:sta. Ainoa merkittävä asia, johon eduskunta voisi vaikuttaa suotuisasti, on verotus. Seuraavaksi pari esimerkkiä siitä, miten viimeisten vuosikymmenten verotusmuutokset ovat aiheuttaneet nykyisen ”kestävyysvajeen” ja paljon enemmänkin.

Yritysten voitoistaan maksama yhteisövero oli aikanaan 50 %, nykyään se on 20 %. Yritysten voittoja siis verotetaan huomattavasti kevyemmin kuin muutama vuosikymmen sitten. Sen seurauksena voitot ovat kasvaneet, mikä tarkoittaa lisää rahaa omistajille, joilla sitä on jo entuudestaan runsaasti. Tämä miljoonaoptioina ym. järjestelyin maksettava raha ei liiku mihinkään taloudessa, vaan makaa tileillä, usein vielä täysin verottajan ulottumattomissa veroparatiiseissa. Selityksenä veron kevennykseen on annettu, että yritykset voisivat investoida ja luoda uusia työpaikkoja. Niitä ei kuitenkaan ole näkynyt.

Veroparatiisit ovat toinen verotukseen liittyvä ongelma, joka olisi verrattain helppo laittaa aisoihin, jos siihen olisi tahtoa. Vuosittain valtio menettää veroparatiisien takia arviolta 5 – 7 miljardia euroa. Koko Euroopassa menetysten on arvioitu olevan n. 1000 miljardia. Niin sanottu kestävyysvaje tulisi Suomessa paikattua jo sillä, että veronkiertoa ei mahdollistettaisi. Tosin tämä varmaan on ristiriidassa EU:n tärkeimmän vapauden eli pääoman vapaan liikkuvuuden kanssa. Siitä ”vapaudesta” maksetaan kovaa hintaa. Oikeasti se onkin orjuutta.

Kolmas ongelma, johon eduskunta voisi vaikuttaa, on tuotannon arvon lisäyksen verottaminen. Entisaikaan teollisuus työllisti Suomessa ja Euroopassa valtavan määrän ihmisiä, joiden palkasta maksettiin verot. Nyt työntekijöiden määrä Euroopassa on vähentynyt kymmenillä miljoonilla ihmisillä, kun automaatio ja digitalisaatio ovat korvanneet ihmistyön. Sinänsä siinä ei ole mitään huonoa, että koneet tekevät vaihetyöt. Mutta koneiden tekemää työtä ei veroteta lainkaan! Teollisuus saa siis edelleen arvonnousun, joka syntyy, kun raaka-aineista jalostetaan lopputuotteita, mutta sen ei tarvitse enää maksaa palkkoja eikä niistä tule verotuloja valtiolle. Muutenkin yrityslait on tehty suuryritysten näkökulmasta, ja pk-yritykset kärsivät lainsäädännöstä eniten. Työllistämistä tulisi helpottaa poistamalla työn sivukulut.

Nykyisin suurin osa ihmisten maksamista veroista on tasaveroja, siis kunnallisveroa ja arvonlisäveroa, ja vain pieni osa ansiotuloveroa. Tästä suuntauksesta pitäisi päästä eroon kohti voimakkaampaa progressiota.

Näiden muutosten myötä päästäisiin pikku hiljaa siihen, että meillä ei olisi sellaisia työssä käyviä, jotka joutuvat asioimaan myös sosiaalitoimistossa tullakseen toimeen. Esimerkiksi talouden ihmemaana pidetyssä Saksassa näitä työssä käyviä köyhiä on jo 8 miljoonaa.

Siinä siis joitakin verotuksellisia asioita, joihin Suomessa voitaisiin puuttua, jos olisi tahtoa. Vielä kertauksena: lisää rahaa talouteen, vähemmän velkaa, muutoksia verotukseen. Rahan määrän sääntelyyn tarvitaan valtion ohjausta, joten se ei onnistu EU:ssa. Nyt rahaa luovat yksityiset liikepankit, joilla on sitä myötä valta kaikkeen yhteiskunnassa tapahtuvaan. Rahan tulisi olla mahdollisimman demokraattista, käytännössä valtion eli kaikkien kansalaisten liikkeelle laskemaa. Nyt raha on harvojen hallinnassa, joten ilmankos siitä on kaikilla muilla pulaa.

Kilpailu rahasta johtaa siihen, että rahan lisäksi loppuu toisista huolehtiminen ja solidaarisuus. Tämä näkyy kaikkialla muukalaisvastaisuutena. On jotenkin surkuhupaisaa, että pakolaiset ja heistä aiheutuvat kustannukset nähdään suurimpana yhteiskuntaa uhkaavana asiana, vaikka valtiolla olisi miljarditolkulla enemmän rahaa, jos vain tekisimme oikeanlaisia päätöksiä. Taloudellista ja poliittista valtaa pitävät taputtavat käsiään, kun vähäosaiset käyvät toistensa kimppuun ja hyvinvointipalvelujen alasajo jatkuu.

 

Henri Aitakari

puoluesihteeri

Itsenäisyyspuolue

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän VirpiMarjattaHerrala kuva
Virpi Marjatta Herrala

EU on järkyttävä hajottamisen mestari. Se pystyy jakamaan kahtia vieläpä Suomenkin.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kiinasta katsottuna itsenäisten valtioiden Eurooppa on Aasian läntisin niemi jossa on viitisenkymmentä keskenään taistelevaa riitaista pientä ruhtinaskuntaa. Kaikki nyrkkipajat valmistavat eri mallisia ja kokoisia tuotteita, ei ole yhtenäisiä standardeja.

Toistaiseksi EU on Kiinankin kannalta melko yhtenäinen suurvalta jolla on jo yhteisiä standardeja kauppaa helpottamaan.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kiinan ja EU:n välissä on suuri autiomaa, Venäjä.

Jokainen tietää että Stockmannilla on tuhansia eeuussa ja Kiinassa valmistettuja tuotteita.
Sanokaapa ipulaiset ja muut Venäjän ystävät mitä venäläisiä tuotteita löytyy Stockmannilta!

Käyttäjän HenriAitakari kuva
Henri Aitakari

Tuskin löytyy heidän tuotteitaan. En ole Venäjän ystävä. Eri asia tietysti, jos tarkoitat, että kaikkien tulisi suhtautua Venäjään vihamielisesti. En usko siihenkään. Hyvät suhteet kaikkiin valtioihin on hyvä tavoite, oli sitten kyseessä Venäjä, Yhdysvallat tai mikä tahansa maa.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

Jälleen todella paljon olennaista asiaa tässä paketissa, kiitos Henri- näihin ehdotuksiin on helppo yhtyä.

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

"Mutta koneiden tekemää työtä ei veroteta lainkaan!"

Miten työasematietokoneeni tekemää työtä kuuluisi verottaa? Esimerkiksi siltä koneelta menee yksi tunti laskea valot ja varjot 3d-malliin. Itseltä menisi ruutupaperin kanssa samoihin laskutoimituksiin kymmeniä vuosia. Pitäisikö tietokonetta verottaa kymmenien työvuosien edestä tunnin työstä?

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Vuosituhansia hallitsijat verottivat orjiaan työllä, luontaistuotteille ja lopuksi rahalla. Nyt kun orjien rahat eivät riitä hallinnon tarpeisiin, eikä rikkaat halua maksaa, niin miten hallinnon tarvitsema raha saadaan?

Voisi ajatella että aseteollisuus maksaisi suunnattomista voitoistaan jonkun verran veroa koska sekin raha tulee sotimisessa heille takaisin korkojen kanssa.

Yksi tapa voisi olla sama kuin uskovilla, kymmenykset tuloista. Sinäkin Tuomas varmaan suostuisit tällaiseen verotukseen?

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

Kommenttisi ei liittynyt kommenttiini mitenkään.

Käyttäjän HenriAitakari kuva
Henri Aitakari

Ei, vaan verotuksen pitää perustua koneen tuottamaan arvonlisäykseen. Pointti oli se, että ennen verotettiin työntekijöitä, mutta nyt kun koneet ovat korvanneet heidät, ei veroteta mitään. Ihmetellään vain, mihin verotulot ovat kadonneet.

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

Taskulaskinkin vähentää ihmistyön tarvetta, mutta miten määrität sen tuoman arvonlisäyksen?

Jos kirjoitan työtietokoneellani automatisoivan skriptin, joka vähentää oman työni määrää kymmenesosaan, miten sen koodin tuottamaa arvonlisäystä tulisi verottaa? Teenkö väärin automatisoidessani työtäni ollakseni tehokkaampi?

Käyttäjän AnttiKukkonen kuva
Antti Kukkonen

Sinänsä olen rahapolitiikasta samaa mieltä. Yritysverossa ei liene kuitenkaan oleellista se, mikä se oli vuonna x, vaan se, mikä se on relevanteissa kilpailijamaissa (esim. Länsi-Euroopan valtiot) ja toiseksi se, pystyykö Suomi kilpailemaan yrityksistä VAIKKA verot olisivat korkeat (vastapainona esim. hyvä infra, jne.)

Varsinainen purnauksen aiheeni on kuitenkin seuraava. Blogisti kirjoittaa:

"On jotenkin surkuhupaisaa, että pakolaiset ja heistä aiheutuvat kustannukset nähdään suurimpana yhteiskuntaa uhkaavana asiana, vaikka valtiolla olisi miljarditolkulla enemmän rahaa, jos vain tekisimme oikeanlaisia päätöksiä."

Jos tässä tyydytään ihmettelemään ihmisiä, joiden mielestä pakolaiset ovat TÄRKEIN tai ISOIN taloudellinen huolenaihe, harva lienee (perustellusti ainakaan) eri mieltä. Sen sijaan teksti - vaikka talouspoliittiset linjaukset hyväksyisi - ei millään tavalla legitimoi, tee järkeväksi tai oikeutetuksi liberaalimpaa pakolaispolitiikkaa. Jos (implisiittinen, mutta aiottu) viesti sanotusta on, että pakolaispolitiikan tulisi olla liberaalimpaa, kyse on aika halvasta retoriikasta.

Toki toivon, että näin ei ole, mutta näin joku saattaa tekstiä tulkita. Voiko blogisti täsmentää asiaa? Minua ei siis millään tavalla kiinnosta blogistin pakolaispoliittinen kanta, vaan se, näkeekö hän tekstissään jotain, joka puolustaa liberaalimpaa pakolaispolitiikkaa.

Käyttäjän HenriAitakari kuva
Henri Aitakari

Totean jo jutun otsikossa, että myös solidaarisuus loppuu, kun rahat loppuvat. Rahan niukkuus puolestaan on meillä keinotekoista. Raha ei kasva puissa, vaan sen luominen on (olisi) paljon helpompaa. Maahanmuuton vastustaminen saa siis nykyään oikeutuksensa siitä, että ei ole varaa huolehtia tänne tulevista. EU:n pakolaispolitiikkaa en sinänsä pidä lainkaan onnistuneena.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Miljardisäästöjä tulisi joka vuosi, jos
1) palkka- ja osinveroprosentit olisivat samat,
2) estettäisiin elintasomaahanmuutto,
3) poistettaisiin koko maan turha kaksikielisyys, jolloin vuosittainen säästö olisi ainakin kolme miljardia euroa.

Kumartelu Brysselin ja Tukholman suuntaan tulee todella tolkuttoman kalliiksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset