*

Henri Aitakari Mahdollisen maailman suuntaviivoja

Ruokaomavaraisuus on välttämätöntä

Huolimatta siitä, että Suomi kuuluu tällä hetkellä Euroopan unioniin, tulisi meillä kansakuntana olla mahdollisimman suuri omavaraisuus ruoantuotannon suhteen. Miten selviämme unionin hajotessa? Entä jos Etelä-Euroopasta tulee ilmastonmuutoksen myötä viljelykelvotonta? Entä jos meitä kohtaa jokin muu kriisitilanne? Ruoantuotannon omavaraisuuden ei pitäisi olla nykyisillä viljelymenetelmillä edes kovin vaikeaa.

Omavaraisuudessa tärkeää on myös oman maataloustuotannon arvostaminen. Suuri osa viljelijöistä kamppailee jatkuvasti kannattavuuden rajamailla. Suurimman osan voitoista saavat välittäjät ja kauppa. Ja koska kauppa ei suostu tinkimään voitoistaan, vaan päinvastoin on yhä kasvattanut osuuttaan, on viljelijöiden pitänyt tinkiä omasta toimeentulostaan, jotta ruoan ”halpuutus” on ollut mahdollista. Heikko ja vaikeassa välikädessä oleva etujärjestö ei voi tilanteelle juuri mitään. Viljelijöiden toimeentulo yritetään pitää siedettävänä maatalouden tukirahoituksella, mutta kovin kestävällä pohjalla ei tämä järjestelmä ole. Omaa karua kieltään kertovat viljelijäväestön lisääntynyt taloudellinen ahdinko ja mielenterveysongelmat.

”Vapaan” kilpailun nimissä kaupat pitävät valikoimissaan paljon myös ulkomaisia tuotteita, jotka ovat usein halvempia kuin kotimaiset huolimatta pitkistä kuljetuksista. Todellisia ympäristöhaittojahan ei nykyään kuljetushintoihin lisätä, mikä mahdollistaa mm. elintarvikkeiden täysin järjenvastaisen kuljettelun maapallon ääreltä toisella. Näin ollen suomalainen maataloustuotanto ei aina pysty kilpailemaan hinnoilla ulkomaista vastaan. Lyhyempi kasvukausi ja ilmasto-olot aiheuttavat myös lisäkustannuksia. Laatu on korkeaa, mutta merkittävä osa kuluttajista on pakotettu valitsemaan pelkästään hinnan perusteella. Usein kuulee väitettävän, että on kuluttajan vastuulla, mitä kaupat myyvät, mutta se on vain osatotuus.

On päivänselvää, että kysyntää pystytään luomaan keinotekoisesti kasvattamalla tarjontaa. Tämä on yksi markkinatalouden valitettavista perusasioista, joka rajoittamattomana on johtanut valtaviin ongelmiin.

Ruoan riittävyys, kaikissa tilanteissa, on yksi toimivan yhteiskunnan edellytyksistä. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää saavuttaa riittävä ruokaomavaraisuus, joka kattaisi niin kotitalouksien kuin laitosten ja ravintolojen tarpeet. Riittävä oma tuotanto ja suomalainen omistajuus pitäisi tietysti turvata monissa muissakin asioissa, joissa olemme täysin tuonnin ja/tai ulkomaisen omistuksen varassa. Kehno omavaraisuus on vaarallista suomalaisten näkökulmasta, etenkin mahdollisissa kriisitilanteissa, mutta myös työllisyyden osalta.

Nykyään on vallalla tuudittautumisen kulttuuri, joka ei kestä mitään häiriötä yhteiskunnassa. Tämä tuudittautuminen olisi saatava loppumaan, koska yhteiskuntamme toimiminen on jatkuvasti hyvin pienistä tekijöistä kiinni. Luottamalla vieraan apuun ja myymällä yhteiskunnan keskeiset toiminnot ulkomaisille sijoitusyhtiöille sinetöimme oman kohtalomme heikkona valtiona, joka luhistuu täysin ulkoisten uhkien, kuten luonnonvoimien tai terrorismin edessä. Omavaraisuutta on lisättävä ja keskeisten toimintojen omistus palautettava maahamme, minkä jälkeen tuotantoa on riittävästi hajautettava palvelemaan maamme eri osien väestöä. Omavaraisuus luo oikeasti lisää työpaikkoja, vieläpä kestävällä tavalla, toisin kuin nykyinen järjetön ruoan ja tavaroiden kuljettaminen paikasta toiseen, joka palvelee vain hetkellistä voitontavoittelua.

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Itsenäisyyspuolue

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Samaa mieltä, mutta asia on vaikea, koska nykyinen ruuan tuotanto riippuu tuontiöljystä.

Käyttäjän JukkaSalakari kuva
Jukka Salakari

Entäpä käyttöjärjestelmäomavaraisuus? Jos Microsoftilta ei enää saisikaan uusia versioita Windowsista, eikö Suomen kannattaisi pikimmiten rakentaa oma käyttis?

Sitten tietenkin auto-omavaraisuus. Uudenkaupungin tuotteet tuskin riittävät kysyntään, joten valtion olisi syytä perustaa muutama uusi autotehdas.

Ja tehtaat tarvitaan tietenkin myös telkkareille, kameroille, moottoripyörille, muskeliveneille, mikroaaltouuneille, lentokoneille...

Elokuvien, paperin, hissien ja puutavaran suhteen ei taida olla huolta.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Eihän Suomi ollut omavarainen ennekään vaikka maa oli mitä suurimmassa määrin agraarivaltio vielä toisen maailmansodan aikana. Ilman ruoka-apua Ruotsisrta ja Saksasta olisi ruokahuolto ollut tukalassa tilanteessa. Maanviljelijät olivat jatkosodassa rintamalla ja ruotsista tuli apuun LRF:n kautta ( Ruostin maanviljelijäin keskusjärjestön) muutamia tuhansia vapaaehtoisia auttamaan kylvössä ja sadonkorjuussa. Ja tuskin tulee koskaan olemaankaan kun olemme riippuvaisia tuontiöljystä jota ilman traktorit seisoo.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Minä olisin valmis tinkimään jokavuotisesta ruokatuotannon (=maatalouden) omavaraisuudesta, kunhan peltopinta-ala olisi riittävä omavaraisuudelle. Jos käytännön vuosottainen omavaraisuustavoite olisi vaikkapa 80%, erotus ostettaisiin edullisesti ulkoa, mutta sen lisäksi olisi parin vuoden leipäviljavarastot.
Esimerkiksi suomalainen vehnä on niin heikkolaatuista, että jauhoihin joudutaan kuitenkin lisäämään parempilaatuista ulkolaista vehnää, jossa on sitkoaineitakin. Sitten jauhoista onnistuu pullan tekeminenkin. Vehnässä voisi omavaraisuustavoite olla keskimääräistä vähäisempikin ja varastot sitten vähän suuremmat.

Mitä sitten tehtäisiin sille 20% peltoja? Niillä viljeltäisiin vientikelpoisia tuotteita, joihin tarvittaisiin minimaalisesti tukea. Hamppu saattaisi olla yksi viljelykasvi, joka tuottaisi kilpailukykyisesti tai lähes kilpailukykyisesti laadukasta kuitua Suomessa kasvatettuna.

Jos sitten kerran tuhanteen vuoteen iskisi se ruokakriisi, niin sitten syötäisiin varastoja ja laajennettaisiin leipäviljan pinta-alaa 100% omavaraisuuteen.

Tämäntapaisella järjestelyllä todennäköisesti saataisiin maataloustuetkin kohtalaisesti pienemmiksi, eli veronmaksajien elämä kevyemmäksi, maanviljelijöiden kuitenkin rikastuessa.

Käyttäjän TimoHietanen kuva
Timo Hietanen

Ruokaomavaraisuutta koko maailman ykköstuilla maataloudelle,
maatilojen määrään suhteutettuna - veronmaksajien piikkiin ?
Kuka tässä yhtälössä kusettaa ja ketä ?

Käyttäjän jariekilpinen kuva
Jari Kilpinen

Maataloutta pitää tukea että Suomen maatalous pysyy elinvoimaisena ja omavaraisena. Ilman maataloutta ei ole myöskään liha ja meijeri teollisuutta, missä moni työntekijä työskentelee.
Ulkomailta tulee myös huonolaatuista lihaa kuten olemme saaneet huomata ja taannoin kananmunatkin sisälsi myrkkyä Euroopassa.
Voi olla että jossain vaiheessa ei saa ulkomailta ruokaa ja silloin omavaraisuus on kunniassa.

Mikäli maanviljelijät lopettaa tätä tahtia ei hyvä heilu. Jos pellot ollut paketissa 10 vuotta ja sitten pitäisi alkaa uudestaan niin hankalaksi käy. Tieto taito katoaa ja maanviljelijät.

Maatalous ei käytä löpöä pelkästään ja oletko kuullut Biodieselistä. Moni muu asiakin kärsii jos öljytuotteiden kaupassa ongelmia.
Kaikki liikkuminen perustuu suurelta osalta öljyjalosteisiin.

Toimituksen poiminnat