Henri Aitakari Mahdollisen maailman suuntaviivoja

Tulevaisuuden vaihtoehto - liberaalinationalistinen vasemmisto

Käsitekokonaisuus liberaalinationalistinen vasemmisto saattaa äkkiseltään vaikuttaa ristiriitaiselta. Onhan nationalismi totuttu yhdistämään äärioikeistolaisiin liikkeisiin ja puolueisiin, kun taas vasemmisto on mahdollisimman kaukana niistä. Mitä sitten on liberaalinationalistinen vasemmistolaisuus tai onko sellaista ylipäätään olemassa?

Liberaalinationalismin syntyjuuret ovat 1800-luvun alun romantiikan ajassa, kuten laajamittaisen eurooppalaisen nationalismin juuret muutenkin. Liberaalinationalismista tekee liberaalia tasa-arvon ja vapauden vaatimus. Tämä koskee niin yksilöitä kuin kansakuntia ja valtioita. Ollaan siis mahdollisimman kaukana vaikkapa ekspansiivisesta tai kulttuurisesta nationalismista, joissa korostuu oman valtion tai kansan ylivertaisuus muihin nähden. Liberaalinationalismissa kaikki kulttuurit, kansat, kielet ja valtiot ovat yhtä arvokkaita, ja niiden välinen yhteistyö nähdään hyvin suotavana, jopa välttämättömänä. Liberaalinationalistisia vasemmistoliikkeitä ja -puolueita on eri puolilla Eurooppaa, joskin ne ovat toistaiseksi varsin pieniä. Suomessa tätä suuntausta edustaa Itsenäisyyspuolue. Vaikka sitä ei usein mielletä vasemmistopuolueeksi, sitä se kuitenkin ohjelmiensa perusteella nimenomaan on.

Liberaalinationalismi kytkeytyy luontevasti vasemmiston perinteeseen tasa-arvon ja vapauden vaatimusten myötä. Mutta merkittävä ero nykyiseen vasemmistolaisuuteen syntyy, kun käsitellään valtion asemaa ja suhdetta muihin valtioihin. Liberaalinationalismi korostaa itsenäisen valtion roolia ja on siten sukua alkuperäiselle pohjoismaiselle sosialidemokratialle. Itsenäiset ja itseään hallitsevat valtiot nähdään mielekkäinä tekemään aitoa kansainvälistä yhteistyötä. EU:n kaltainen valtioliitto tai liittovaltio nähdään tavallista kansalaista kurjistavana, taloudellisen ja poliittisen eliitin etua ajavana ja tasa-arvon vastaisena projektina.

Liberaalinationalistisen vasemmiston keskiössä on hyvinvointivaltio ja kaikkien pärjääminen, pienet tuloerot ja oikeudenmukainen verotus. Tämän saavuttamiseksi valtion ja erityisesti itsenäisen keskuspankin rooli nähdään tärkeänä. Kun keskuspankki kykenee säätelemään rahan määrää taloudessa, se koituu kaikkien eduksi, myös talouden laskusuhdanteessa, jolloin valtion rahoituksella on mahdollista työllistää ihmisiä.

Vaikka valtio velkaantuisi, se velkaantuu pääasiassa itselleen, mikä ei ole lainkaan niin huono asia kuin liikepankeille velkaantuminen. Siksi esim. Japanin suuresta julkisesta velasta ei ole dramaattisia seurauksia, mutta Kreikan tai Espanjan velasta on. Julkinen velka yksityispankeille aiheuttaa sen, että palveluja joudutaan leikkaamaan ja julkista sektoria ”sopeuttamaan”. Julkisen talouden vaikeudet näkyvät vastaavasti yksityisen sektorin ennätyssuurina voittoina ja osinkoina. Suomessa tämä valitettava kehitys on menossa valtavan harppauksen eteenpäin sote-uudistuksen myötä.

Liberaalinationalistit näkevät yhteisvaluutta euron monien ongelmien lähteenä. Euroalueella on niin erilaisia talouksia, että yhteinen valuutta aiheuttaa vakavia häiriöitä useimpien maiden talouteen. Niin ikään merkittävä ongelmien lähde on koko EU:n peruslähtökohtana oleva pääomien vapaa liikkuvuus, mikä tarkoittaa käytännössä intensiivistä veroparatiisien hyväksikäyttöä, siis verojen maksun välttelyä tai suoranaista veronkiertoa. Tämä laillistetun moraalittomuuden mahdollisuus tulee suoraan EU:n perustamissopimuksesta. Edellä luetellun takia EU ei täytä alkuunkaan liberaalinationalismin aidon kansainvälisen yhteistyön tavoitteita.

Asiantuntijat ja tutkijat tunnustavat laajalti EU:n ja euron ongelmat. Nykymuodossaan EU on tiensä päässä. Vaihtoehtoina ovat oikeastaan vain liittovaltiokehityksen syventäminen tai paluu kansallisvaltioiden muodostamaan talousalueeseen (ETA). Jälkimmäinen vaihtoehto on Suomen ja monen muun valtion kannalta ehdottomasti kannatettavampi, koska ETA:n myötä valtioilla on kaikki EU:n hyödyt, mutta ei mitään sen haittoja. Samalla yhteisvaluutta euron käyttö loppuisi, mistä olisi suunnaton hyöty monille kansakunnille. Euron hyvänä puolena on oikeastaan vain täysin ylikorostunut matkailunäkökulma: ei tarvitse vaihtaa rahaa siirryttäessä maasta toiseen. Lopulta se on kuitenkin hyvin vähäinen etu verrattuna euron aiheuttamaan valtavaan kansantaloudelliseen painolastiin.

Tulevaisuudessa koko Euroopan vasemmisto on ratkaisevan kysymyksen edessä: jatketaanko nykyisen ylikansallisen, lähinnä talouseliittiä hyödyttävän päätöksenteon ja sen lieveilmiöiden tukemista, vai nostetaanko tärkeimmiksi arvoiksi inhimillisyys, yhdenvertaisuus ja vapaus, jolloin paluu kansallisvaltioihin on välttämätöntä.

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Itsenäisyyspuolue

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Tiina Teittinen

Peukku perusteluista. Tämä ismi kuten aika monet muutkin muutosideologiat perustuvat siihen että lähdetään nollapistestä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset