Henri Aitakari Mahdollisen maailman suuntaviivoja

Niin, mitä IPU sitten haluaa?

Aina välillä törmään kysymyksiin ”Mitä IPU sitten haluaa?”, ”Miten IPU tämän muka olisi ratkaissut?” jne. Hyvä, että kysytään ja hyvä, että IPU on olemassa, koska muuten ei suomalaisessa politiikassa olisi mitään todellista vaihtoehtoa nykylinjalle.

Siitä pääsemmekin ensimmäiseen tärkeään kysymykseen. Halutaanko nykymenon jatkuvan? Kun perinteiset suuret puolueet ovat viime vuosikymmeninä olleet vuoroin vallassa, on ollut äärimmäisen vaikea havaita mitään eroja niiden linjoissa. Kokoomus ei ole yrittäjän asialla, Keskusta ei ole maaseudun asialla, SDP ei ole työväen asialla. Kaikki puolestaan tuntuvat olevan valtionomaisuuden myymisen, suuryritysten, sijoittajien ja pankkien asialla. Kaukana ovat ne ajat, jolloin Keskusta ja vasemmistopuolueet yhdessä rakensivat maastamme pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Nyt näyttää lähinnä siltä, että on kova kiire päästä siitä eroon, laittaa se rahoiksi. Markkinatalous itsessään ei ole ongelma, vaan se, millä tavalla sitä toteutetaan ja kenen hyväksi.

IPU ei halua tukea nykypolitiikkaa, enkä usko, että kovin moni suomalainen oikeasti haluaa. Kansan enemmistö kuitenkin käy vanhasta tottumuksesta äänestämässä näitä samoja puolueita, ja ulospääsy noidankehästä on vaikeaa. Mikäli nykymeno jatkuu, sitä pitäisi sentään pyrkiä toteuttamaan inhimillisemmin, sosiaalisesti tasa-arvoisella tavalla ja yrittämällä tosissaan poistaa työttömyys ja köyhyys. Tarkoitan siis ihan aikuisten oikeasti, eikä millään tilastokikkailuilla, kuten nyt tehdään. Tosin tehtävä ei ole kovin helppo valtion ollessa EU:n myötä mittavissa veloissa pankeille.

Tärkein yksittäinen asia, johon voidaan EU-jäsenenäkin vaikuttaa, on verotus. Nykyisen ALV- ja kuntaveropainotteisen verotuksen aikana vähävaraisia verotetaan suhteessa monin verroin ankarammin kuin suurituloisia. Käsittämätöntä, että yhä kuulee väitteitä progressiivisen verotuksen ankaruudesta, vaikka progressiivinen tulovero muodostaa enää hyvin pienen osan verokertymästä. Jotain verotuksen epäoikeudenmukaisuudesta kertoo sekin, että muutama vuosi sitten minulla (luokanopettaja) ja Björn Wahlroosilla (Suomen rikkaimpia miehiä) oli lähes sama veroprosentti. Verotuksen progressiota pitäisi ilman muuta lisätä huomattavasti, jotta oikeudenmukaisuus edes jollain lailla toteutuisi. Tärkeää olisi myös ottaa käyttöön ns. robottivero. Aiemmin tehtaiden työntekijöiden verotus muodosti merkittävän osan verokertymästä. Automaation vallattua tehdastyöpaikat olisi kohtuullista määrätä tuotannon arvonlisäyksestä maksettava vero.

EU:n ja euron ulkopuolella mahdollisuutemme kansakuntana kuitenkin muuttuisivat merkittävästi paremmiksi. Ennen kaikkea valtion ei tarvitsisi velkaantua pankeille, eikä meidän myöskään tarvitsisi hyväksyä veroparatiisien käyttöä, jotka nykyään nielevät Suomesta 5 – 7 miljardia euroa vuosittain. Mitään kestävyysvajetta ei olisi olemassakaan, jos veroparatiisien käyttö kyettäisiin kieltämään. Se olisi mahdollista EU:n ulkopuolella, mutta ei EU:ssa, koska unioni perustuu pääomien vapaaseen liikkuvuuteen, eikä pääomien liikkeitä koskaan kyetä EU:ssa rajoittamaan. EU:n ulkopuolella meidän tulisi keskittyä omavaraisuutemme merkittävään kasvattamiseen. Tällä olisi myös suuria työllistäviä vaikutuksia. IPU pitää Suomen ja koko maailmankin kannalta tärkeimpänä tavoitteena sellaisen yhteiskunnan luomista, joka olisi mahdollinen edelleen sadan tai kahdensadan vuoden kuluttua. Se tarkoittaa kaikille kohtuullista toimeentuloa ja hyvää elämisen laatua, mutta se ei voi sisältää joidenkin etuoikeuksia ylettömään kulutukseen. Pitäisi siirtyä asteittain ja hallitusti kestävämpään elämänmuotoon, joka on vapaa pakonomaisesta talouskasvusta ja orjallisesta suorittamisesta. Kansainvälinen yhteistyö olisi selvästi tärkeämmässä asemassa kuin nykyään. Nykyään Suomi on EU:n alistama, eikä kykene aitoon kansainväliseen yhteistyöhön.

Valitettavasti IPU:n tarjoama vaihtoehto on sellainen, että se ei houkuta ihmisiä, jotka ajattelevat vain tätä hetkeä ja vain omaa rikastumistaan. Vaihtoehtoamme ei myöskään tunneta tai sen ajatellaan olevan liian erilainen nykyiseen verrattuna. Niinhän se onkin, koska sen on pakko olla. Pidemmän päälle IPU:n vaihtoehto on kuitenkin välttämätön. Vähemmillä tuhoilla ja ristiriidoilla selvittäisiin, jos kohtuullisen elämäntavan pariin alettaisiin jo hiljalleen valmistautua ja siirtyä. Erityisen paljon tämä tulee vaatimaan suurituloisilta, jotka kulutuksellaan kaikkein eniten rasittavat ympäristöä. Tämä ei ole rikkaiden syyllistämistä, vaan faktatietoa.

IPU ei silti tavoittele paluuta kivikaudelle, eikä edes 1800-luvulle, vaikka niinkin välillä väitetään. Monenlaisesta turhasta joudumme silti luopumaan, se lienee selvää, mutta perustarpeet saadaan kaikille (maapallolla) turvattua: ruoka, vesi, asunto, terveydenhoito ja koulutus. Asevarustelua on kyettävä maailmanlaajuisesti vähentämään, ja armeijoiden voimat suuntaamaan ympäristön pelastamiseen.

Teollisen tuotannon todelliset kustannukset ympäristölle tulee ottaa huomioon tuotteiden hinnoissa, ja tuotteet tulee valmistaa niin hyvin kuin mahdollista ja tehdä niin helposti korjattaviksi kuin mahdollista. Pakostakin joudutaan myös käyttämään harkintaa sen suhteen, mitä ja kuinka paljon tuotetaan. Näistä asioista tulee käydä kansainvälistä vuoropuhelua, koska vastuu on kaikilla.

Tavoitteemme ovat maailmanlaajuisesti siis jotain päinvastaista kuin mitä tällä hetkellä globaalisti tavoitellaan. Nykyjärjestelmä palvelee suuria korporaatioita, suurpankkeja ja sijoittajia. Nykyään sekä valta että omaisuudet keskittyvät. Poliittisen vallan kytkökset suurpääomaan ovat niin ilmeiset, että mitään oikeaa demokratiaa ei ole ollut enää pitkään aikaan. IPU:n edustama järjestelmä palvelisi jokaista ihmistä ja kaikkien elämänlaatua. Silloin ei tuotantoa vietäisi aina sinne, missä työläisiä ja ympäristöä on helpoin riistää, vaan tuotanto pyrittäisiin pitämään mahdollisimman lähellä, jotta kaikilla olisi mielekästä tekemistä ja kaikki pärjäisivät, ja tuotanto toteutettaisiin ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

En mielelläni kirjoita mahdottoman pitkiä blogitekstejä, joten tässä on kerrottu vain pintaraapaisuna, mitä vaatii tasapaino ihmisten kesken, ihmisen ja luonnon välillä sekä ihmisen ja talouden välillä. Lisää aiheeseen liittyvää löytyy mm. sivustoilta ipu.fi, talousdemokratia.fi, unite-the-armies.org sekä Serge Latouchen kirjasta Jäähyväiset kasvulle, Ari Ojapellon teoksesta Kasvun loppu ja Antti Pesosen kirjasta Kohti tasapainoa. Muutos on välttämätön, aikataulua ei tiedä kukaan. IPU on jo nyt valmistautunut tulevaisuuteen, kun kaikki muut vielä miettivät, miten saataisiin talous kasvamaan. Rahan tekeminen ei vaadi viisautta, eikä edes älykkyyttä, pelkkä häikäilemättömyys riittää. Millaista maailmaa, millaista elämää, millaista ihmisenä olemista haluamme? Sitä kannattaa jokaisen tykönään miettiä.

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Itsenäisyyspuolue r.p.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

"Automaation vallattua tehdastyöpaikat olisi kohtuullista määrätä tuotannon arvonlisäyksestä maksettava vero."

Ja

"Nykyisen ALV- ja kuntaveropainotteisen verotuksen aikana vähävaraisia verotetaan suhteessa monin verroin ankarammin kuin suurituloisia. "

Siis vastustatteko vai kannatatteko arvonlisäveroa? Molempia yhtä aikaa?

Toiseksi tietysti ajatuksenjuoksunne menee pahasti metsään sillä vero- ja tulonsiirtojärjestelmät yhdessä aiheuttavat sen että nettona veroja maksaa vain suurituloisin 10-30% väestöstä, miten nyt haluaa laskea.

Mitä tulee palkkojen ja osinkitulojen verotuksen erilaisuuteen, palkat ovat yhteisön tuloverossa vähennyskelpoisia ja osingot eivät. Tämä tarkoittaa sitä että Nallen osingot ovat tuottaneet normaalin veroprosentin päälle 20% yhteisön tuloveroa.

Käyttäjän HenriAitakari kuva
Henri Aitakari

Vastustamme Venäjän mallin mukaista tasaverotusta, jossa rikas ja köyhä maksavat yhtä paljon veroa leivästään. Robottivero koskee tehtaita, ei työntekijöitä tai muuta tavallista kansaa.

Mitä tarkoitat puhuessasi "nettona veroja maksaa..."?
Lainaan Ari Ojapeltoa:
"Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan köyhin kymmenes suomalaisista saa kaikista tulonsiirroista vain 9,4 prosenttia. Rikkain desiili saa tasan kymmenen, siis pikkuisen köyhiä enemmän. Loput 80,6 prosenttia jakautuvat väliryhmille joiden saamat tulonsiirrot ovat euroina lähes kaksi kertaa suuremmat kuin mitä työttömät ”sosiaalipummit” (alin desiili) saavat.

Alemmissa tuloluokissa on enemmän tulonsiirtoja saavia ihmisiä, mutta rikkailla könttäsummat ovat suurempia: siinä missä keskimääräisen köyhän nostamat veronalaiset sosiaalietuudet jäävät alle 2 000 euroon vuodessa, rikkaan pankkitilille voi mätkähtää lähes 70 000 euroa."

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

Pekalle: Eiköhän meillä IPUssa tai minulla aikoinaan ollut sellainen ajatus, että yritykseltä tulisi vähentää työntekijäperusteisia vakuutusmaksuja, sotuja, tai suorastaan korvata ne tykkänään sellaisella veron muunnoksella, että sen tuotantokustannuksiksi eli vähennyksiksi laskettaisiin vain henkilöstömenot. Että olisi tavanomainen alv ja olisi tavanomainen yhteisövero, mutta lisäksi kolmannella tapaa laskettava veroversio yrityksille, jolla sosiaalivakuutuksia maksettaisiin. Olisiko se muunnos arvonlisäverotuksesta vai muunnos yhteisöverosta? Ajatukseni kai kyllä oli, että yrityksen sotujen lisäksi uusi vero voisi haluttaessa korvata myös muuta yritysverotusta.

Olen osasyyllinen koko ideaan ja siihenkin, että ajatuksen muotoilu ohjelmiin jäi kehnoksi, tai kesken. Puheenjohtajalla oli kyllä lopullisiin ohjelmiin suuri vaikutus, ja kun hän jossain vaiheessa oli asian ohjelmaan mukaan ottanut, niin en jaksanut enää myöhemmin vaatia asiasta pitempää seminaaria.

Suomen talous- ja verotuspolitiikka on ollut työntekijöiden lukumäärän suosimiseen nähden päinvastaista. On kannustettu teknisiin uudistuksiin ja koneitten lisäämiseen, ja kyllähän sitäkin voi talousteorialla perustella.

Seuraava vaihe keskustelussa voisi olla, että onko rikas omaisuutensa omalla työllään ja ansioillaan ansainnut.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

HA: " IPU ei halua tukea nykypolitiikkaa, enkä usko, että kovin moni suomalainen oikeasti haluaa. Kansan enemmistö kuitenkin käy vanhasta tottumuksesta äänestämässä näitä samoja puolueita, ja ulospääsy noidankehästä on vaikeaa. "

HA: " Valitettavasti IPU:n tarjoama vaihtoehto on sellainen, että se ei houkuta ihmisiä, jotka ajattelevat vain tätä hetkeä ja vain omaa rikastumistaan. Vaihtoehtoamme ei myöskään tunneta tai sen ajatellaan olevan liian erilainen nykyiseen verrattuna. Niinhän se onkin, koska sen on pakko olla. "

Nämä toteamukset ovat osittain ristiriidassa keskenään tai sitten niissä on arvioitu ihmisten luonnetta väärin. Pidän ilmeisenä, että suurin osa suomalaisista ei halua mitään kovin isoja muutoksia nykyjärjestelmään, koska jotkut niistä ovat suurella riskillä huononnuksia omaan asemaan. Huomattavan monet, jotka eivät ole rikkaita, kannattavat kuitenkin niitä järjestelmämme osia, jotka suojaavat [rikkaiden] omaisuutta ja [korkeitakin] eläkkeitä ja ylläpitävät EU-maiden välisiä rajat ylittävän toiminnan vapauksia, koska katsovat, että tällaisiin etuuksiin puuttuminen voi kohdistua myös keskituloisten omaisuudensuojaan ja vapauteen. IPU on myös täysin väärä puolue niille, jotka itse tai joiden läheiset työskentelevät tai opiskelevat toisessa EU-maassa. Tällöin EU- ja ETA-jäsenyyksiin kytköksissä olevat pankkisiirtojen SEPA-järjestelmä ja matkapuhelinten roaming-maksujen rajoitukset ovat erittäin hyödyllisiä.

Käyttäjän HenriAitakari kuva
Henri Aitakari

Hyviä huomioita. Mistään luopuminen on ihmiselle äärimmäisen vaikeaa. IPU kuitenkin ohjelmissaan kannattaa ETA-jäsenyyttä, koska sillä saavutetaan EU:n hyödyt ilman haittoja. Ristiriitaisuutta on etenkin sen vuoksi, ettei IPU:n tavoittelemaa maailmaa voida saavuttaa hetkessä, sormia napsauttamalla, vaan sitä kohti on kuljettava askel kerrallaan. Tie voi olla lyhyempi ja vähemmän vaativa, tai se voi olla pitkä ja kivinen. Valitettavasti veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa juuri sen takia, että on niin vaikea nähdä tai ainakaan hyväksyä sitä, mitä pitäisi tehdä. Toki tämä on pelkkää omaa ja IPU:n näkemystä, ja Elinkeinoelämän keskusliitolla on ihan oma näkemyksensä maan ja maailman tilasta.

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

Niin aivan Mikko. Ilkka Hakalehdon jälkeen puoluejohtajana ollut Antti Pesonen halusi ohjelmiinkin ottaa mukaan vaatimuksen tuotannon eli elintason eli palkkojen alentamisesta. Yritin sanamuotoja vpj:nä pyöristellä ja esittää, että IPUn ei kannattaisi ottaa kantaa kaikkiin maailman asioihin vaan keskittyä itsenäisyyden ja kansanvallan palauttamisen kannalta oleellisiin asioihin.

Väitin, että käytännössä maapallon rajat kasvavat jatkuvasti tieteen ja sen seurauksena teknologian kehityksen johdosta. Esimerkkejä uusista innovaatioista on helppo lukea joka päivä. Siispä ekokatastrofi ei ole luonnonlaki, ja köyhätkin maat voivat pallolla rikastua, vaikka meitä ei köyhdytettäisi. Tietenkin katastrofi on silti mahdollinen ja useakin, mikäli ihminen käyttäytyy tyhmästi.

Laitoin osan Ipussa käydystä sähköpostiviestinnästä koskien maapallon rajallisuutta nettiin toisinajattelija.fi sivuille joskus vuoden 2016 tienoilla (tai myöhemmin). En jaksa nyt tarkistaa tarkkaa päivämäärää, mutta sieltä se teksti penkomalla löytyisi.

Pesosen viimeisten kuukausien aikana ja poismenonsa jälkeen vallan puolueessa halusivat ottaa muutamat, ja etenkin naiset, joilla oli hyvin läheinen suhde Pesoseen. On edelleenkin. He vartioivat aatteen puhtautta, eivätkä hyväksyneet ajatusta, että yritettäisiin löytää ennestään tunnettu henkilö puheenjohtajaksi. Tuossa vaiheessa tapahtui suuri aktivistien kato puolueesta.

Suomella on ETA taskussa, toisin kuin Britannialla. Silti räätälintyönä neuvoteltu sopimus Sveitsin malliin voisi olla erottaessa paras ratkaisu.

Kun muut argumentit loppuvat, niin silloin helposti pelotellaan, valheellisesti, viennin, liikkumisen, työnteon ja tai opiskelun vaikeutumisella, niin ja pankkipalveluilla ja valuutanvaihdolla, puheluillakin. Viimeisimmät ovat kovin kevyttä tavaraa oman päätösvallan, kansanvallan, rinnalla, ja osan luetelluista "ongelmista" hoitaa ETA-sopimus automaattisesti. Itse opiskelin Kanadassakin jo ennen EU:n keksimistä. Ja sitä paitsi talouskasvukin olisi kaiken järjen mukaan itsenäisenä maana parempi. Vaikka ainahan itsenäisyys suhteellista on, mutta on sille ollut yleisesti hyväksytyt kriteerit, joita Suomi ei nykyisin täytä.

Käyttäjän HenriAitakari kuva
Henri Aitakari

"Pesosen viimeisten kuukausien aikana ja poismenonsa jälkeen vallan puolueessa halusivat ottaa muutamat, ja etenkin naiset, joilla oli hyvin läheinen suhde Pesoseen. On edelleenkin. He vartioivat aatteen puhtautta, eivätkä hyväksyneet ajatusta, että yritettäisiin löytää ennestään tunnettu henkilö puheenjohtajaksi. Tuossa vaiheessa tapahtui suuri aktivistien kato puolueesta."

Et selvästikään tiedä asiasta mitään, vaan pelkästään oletat. IPU:lle olisi erittäin tervetullutta löytää puolueen johtoon sopiva, tunnettu henkilö. Tämän olen itse todennut monissa eri yhteyksissä. Pesosen kuoleman jälkeen ei ole myöskään tapahtunut mitään suurta aktivistien katoa. Muutamia aktiiveja jätti puolueen jo v. 2016, eikä sekään ollut mikään suuri kato.

En ole tavannut (valitettavasti) yhtään naista, joka olisi halunnut ottaa vallan IPU:ssa. Eikä kukaan ole myöskään vartioimassa aatteen puhtautta, koska sellaista "puhtautta" ei ole olemassakaan. Tietyt periaatteet tietysti pitää puolueella olla. Tuskin kannattaa olla yhtenä päivänä yhtä mieltä ja toisena täysin päinvastaista. Sellaista näkee maan hallituksessakin jo tarpeekseen.

Käyttäjän HenriAitakari kuva
Henri Aitakari

Kuten olen ennenkin todennut, IPU:n ainoa huono puoli on, että se on niin paljon aikaansa edellä. Pitkäjänteisyys ja todennäköisten tulevaisuusskenaarioiden huomioon ottaminen eivät ole ihmislajin ihan vahvimpia puolia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset